Lhasa apsot ovat kotoisin Tiibetistä, korkealta Himalajan vuoristosta. Tämä ikivanha rotu oli buddhalaismunkkien temppelikoira, jota arvostettiin ja kunnioitettiin suuresti. On olemassa väitteitä, että laji on ollut olemassa jo 800 vuotta e.a.a. Tiibettiläiset kutsuvat sitä Seng Kyi´ksi, ”leijonakoiraksi”. Apsot vartioivat laumoina temppeleiden sisällä. Niillä on ällistyttävän hyvä kuulo, jolla ne ilmoittivat ulkona vartioiville tiibetinmastiffeille vihollisesta. Yhteistyö oli  saumatonta. Legendan mukaan ne pystyivät vaistonsa avulla varoittamaan jopa lumivyöryistä. Pientä apsoa pidetään myös hyvän onnen taikakaluna, jota ilman ei yksikään tiibettiläinen talous tule toimeen. Vuosisatojen kuluessa, sen eläessä läheisessä suhteessa ihmisen kanssa, apsosta on tullut ihanteellinen seurakoira, erittäin älykäs, pitkäikäinen ja puolensapitävä veijari. Vasta 1900-luvun alussa nämä tiibettiläiset koirat ilmestyivät länsi-maihin, erityisesti Britanniaan. Lhasa apsot ovat vilkkaita ja leikkisiä luonteeltaan, mutta vieraita ja varsinkin miehiä kohtaan ne voivat olla varautuneita. Esi-isiltä peritty vartiointivaisto on tallella. Turkki on runsas, eikä siitä lähde karvaa. Kyllä huomaa mistä ne ovat kotoisin, sillä lunta apsot rakastavat. Ei ole riemulla rajaa, kun uusi lumi on tullut maahan. Sen sijaan syksyinen kurakeli ei ole niiden mieleen. Kaikenkaikkiaan Lhasa apso on mainio seuralainen, joka kiintyy isäntä perheeseensä vahvasti. Joskus tulee ihmeteltyä miten vähän koiraihmiset tietävät tästä vanhasta ja hienosta rodusta.